maanantai 9. toukokuuta 2016

ENSIMMÄINEN ÄITIENPÄIVÄ

Eilen sain viettää elämäni ensimmäistä äitienpäivää. 
Päivää edeltänyt yö oli ihan hirveä, makkarissa aivan liian kuuma ja Nikin unet sen takia kovin levottomat, mutta nukuttiinpahan kuitenkin. 
Niko ja Niki nous seiskan pintaan ylös ja mä sain jatkaa unia ruhtinaallisesti puol kymmeneen asti! Vähän oli levänny olo pitkästä aikaa. 


Keittiössä odotti kahvi keitettynä ja pieni lahja tälle muumifanille. Kyllä tuo mies vaan tietää mitä mulle kannattaa ostaa, muumit kelpaa aina ja saa iloitsemaan kun kokoelma kasvaa suuremmaksi. 

Aamupäivä hengailtiin kivasti kotona, sit pakattiin tuo mini ukkeli vaunuihin ja käveltiin anopin luokse viemään pieni lahja, josta lähdettiin sitten anopin vanhempien, eli Nikon mummon ja papan luokse äitienpäiväkakulle. 


Siellä viihdyttiinkin monen monta tuntia, pelattiin mölkkyä ja juoksutettiin koiraa ulkona. Ihan huippu päivä. Vähän oli illalla veto pois iteltänikin ja Nikikin kiukutteli väsyneenä ennenku sammu sänkyynsä. 


Semmonen oli mun ensimmäinen äitienpäivä. Ihana päivä ihanien ihmisten kanssa. Muuta en ois voinutkaan toivoa. ❤️

lauantai 16. huhtikuuta 2016

❤️


Meidän rakas poika sai tänään kasteessa nimekseen Niki Veijo Juhani ❤️

tiistai 12. huhtikuuta 2016

2KK

Meidän pieni rakas tänään jo kahden kuukauden ikäinen. ♥ Aika menee niin nopeasti :)


Lauantaina meillä vietetään vihdoin ristiäisiä, on ollu melko hankalaa pitää nimi salassa, kun kotona kutsutaan poikaa jo nimellä :) Ristiäisistä väsäilen sit varmaan ens viikolla omaa postausta :)

torstai 31. maaliskuuta 2016

6VKO NEUVOLALÄÄKÄRI

Meillä oli eilen neuvolalääkäri, kun poika on nyt kuuden viikon ikäinen. Olis myös saatu rotarokotteen ensimmäinen annos, mutta pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin Nikon kanssa siihen, ettei oteta rotavirusrokotusta pojalle. 
Tähän päätökseen vaikutti se, että rokote on melko uusi rokoteohjelmassa, eikä sitä ole meidän mielestä tutkittu tarpeeksi, rotaviruksen voi saada rokotteesta huolimatta (lievempänä tosin, mutta kuitenkin) sekä rokote voi aiheuttaa joillekin vauvoille kovia vatsanväänteitä ja ripulia. Joten ei kiitos, meillä on vatsanväänteitä ollu omastakin takaa jo ihan tarpeeksi. 

29.3. (17.3.)
5025g (4450g)
55cm (53,2cm)
py 38,4cm (37,8cm)

"Normaalisti kasvanut. Jäntevä ja tyytyväinen vauva. Sydän ja keuhkot norm, nielu ja korvat ok. Iho siisti. Kivekset ja lonkat norm." 

Tässä just tätä kirjottaessani tajusin, että neuvolakortissakin lukee meidän pojan syntymäpäivä väärin! Mun jälkitarkastuslapussakin se oli väärin ja siitä soitin neuvolaan, keskussairaalasta on heille tullu virheellinen tieto. Joka lapussa lukee 13.2. vaikka poika on syntyny 12.2. 
Kelaan kuitenkin oli menny ihan oikea tieto syntymäpäivästä syntymän jälkeen, joten en tiiä että mikä tässä hommassa nyt kusee. Toivottavasti ei muualla ois väärin, siitähän se setviminen sit alkaiskin... 


Viikonloppuna meidän pitäis lähteä koko porukalla kaupunkiin ostamaan vähän ristiäisiin jotain päälle laitettavaa mulle ja Nikolle. Onneks poika on reipas ja viimekskin kun kävin kaupungissa, niin nukku tyytyväisenä kaukalossa ensin auton katsastuksen ajan ja sitten vielä pari tuntia kun kävin kappahlissa, citymarketissa ja lidlissä ja puolen tunnin kotimatkankin vielä. 


Nyt pieni mies näyttää heräämisen merkkejä, joten lähen lämmittämään maitopulloa ennenkun pahin kiukku iskee. 
Nää oli tämmöset pikamoikat tälläkertaa :) 

lauantai 19. maaliskuuta 2016

1KK 1VKO

Meidän pikkujäbä on jo kuukauden ja viikon ikäinen! Kasvaa ja kehittyy ihan hurjaa vauhtia, kohta mulla ei enää oo pikkuvauvaa! 

Torstaina meillä oli 1kk neuvola, painoa pojalla nyt 4450g, pituutta 53,2cm. Hurjaa! Mun suu loksahti auki ku kuulin ton painon :D kilo kuukaudessa! 


Näin hienosti meillä kannatellaan jo päätä! Poitsu ei vaan oikein viihdy lattialla kun meillä ei juurikaan oo mitään virikkeitä, mutta tämäkin asia korjaantui tänään kun mun isä soitti ja kerto ostaneensa meille leikkimaton lelukaarella. Saa pojan viihtymään lattiallakin kun on jotain mitä tuijotella :) 


Mä sain eilen ensimmäisen vapaaillan ja pääsin pikkusen tuulettumaan pitkästä aikaa. Mies oli pärjänny pojan kans loistavasti ja poika olikin kuulemma nukkunu yönkin tosi hyvin turhia kitisemättä :) 


Teki pikkusen hyvää päästä nollaamaan aivot. Käytiin anopin kans laulamassa karaokea tossa paikallisessa mistä sitten reippailin kävellen kotiin pikkupakkasessa. Tänään sit meidän iskä kävikin mun veljien kans yllätysvisiitillä. Illalla varmaan pidetään Nikon kans leffailta, parisuhdekin tarvii vähän piristystä kun meillä ei juurikaan ole aikaa ollu toisillemme koko kuukauden aikana. Mutta eiköhän tämä tästä :) 

Nyt kun Niko on vielä kaverillaan kylässä ja poika nukkuu, niin suunnittelen vähän meidän ristiäisten tarjoiluja, ristiäisiä vietetään lauantaina 16.4. ja pidetään ne pappilassa, kun meille kotiin ei mahdu. :) 

-Jenni & "Petteri"- 

maanantai 7. maaliskuuta 2016

SYNNYTYSKERTOMUS

Katsotaan, kuinka pitkä kertomuksesta tulee, kovin tarkasti en ihan kaikkea muista varsinkaan synnytyksen loppuvaiheesta, mutta yritän kertoa jotakin.

Mulla oli varattu aika kontrollikäyntiin äitiyspoliklinikalle torstaina 11.2. rv 40+2. Äitipolilla oli ajat myöhässä melkein tunnin, joten hermostuksissani odotin ja odotin omaa vuoroa miettien, että tänäänköhän käynnistetään vai passittavatko mut kotiin.
Vihdoin kuulin mun nimeä kutsuttavan ja pääsin käyrille ensin melkein tunniks. Käyrät oli erinomaiset, seuraavaks oli lääkärin vuoro ja ultraus. Vauvan kokoarvio oli 3300g, kohdunsuu auki sormelle ja kaulaa jäljellä pari senttiä.
Lääkäri kuitenkin päätti mun oloa katsoen kirjata mut osastolle sisälle ja määräsi synnytyksen käynnistettäväksi ballongilla. 14:30 mut oli kirjattu osastolle sisälle ja hoitaja lähti viemään mua äitipolilta osastolle. Kaverille laitoin viestin, että voi lähteä kotiin, mä jään tänne. Nikolle myös ilmotin, että toivottavasti pian meillä on vauva sylissä ja voisi töiden jälkeen tuoda kotoa mun sairaalakassin.
 Hississä matkalla osastolle tuli ensimmäiset kyyneleet, hoitaja kysy että oonko ihan ok. Mua jännitti tosi paljon ja oisin toivonu, että Niko ois ollu siinä mun kanssa, mut olin aamulla antanu sille luvan lähteä töihin, kun en uskonut että vielä käynnistetään.

n. klo 15:00 lääkäri asenti ballongin joka saikin aikaan heti todella kipeitä supistuksia, mut vietiin käyrille mun omaan huoneeseen. Neljän hengen huone, jossa oli vaan yks huonekaveri joka sekin lähti kotiin melko pian mun saapumisen jälkeen.
Supistuksia tuli melko kipeitä n. 6min välein ja sain särkylääkettä. Niko tuli hieman viiden jälkeen käymään mun luona, mutta ei kauaa jaksanut olla koska oli aamulla aikasin kuitenkin heränny töihin. Huoneessa selasin puhelimella nettiä ja kattelin telkkaria, välillä olin käyrillä. Tässä vaiheessa vauvan sydänäänet oli vielä ihan ok ja pyöri siinä 140-150 paikkeilla.
n. klo 23:00 yökätilö toi mulle unilääkkeen jotta saisin nukuttua. Tässä vaiheessa supistukset oli harventunu eivätkä olleet enää niin kipeitä. Yökätilö puhui, että aamulla varmaan jatketaan cytoteceillä sitten jos ballonki ei oo lähteny irti siihen mennessä. Yön sain nukuttua ihan hyvin, vaikka kova koti-ikävä vaivas, en oo yhtäkään yötä ollu Nikosta erossa vuoteen.

12.2. aamulla aamupalan jälkeen kätilö tuli moikkaamaan ja vilkas samalla ballonkia. Pieni nykäsy ja ballonki tuli ulos. Ballonki on siis tehnyt tehtävänsä ja lähin samantien lääkärin luokse sisätutkimukseen. Kohdunsuu auki 3cm, ja lääkäri kertoi mun iloks, että nyt lähdetään synnytyssaliin kalvojen puhkasuun. Klo 9:15 oon laittanut Nikolle viestin, että mut siirretään synnytyssaliin, vois ruveta töistä tekemään lähtöä pikkuhiljaa. Samassa viestissä pohdin myös, että mahtaakohan meidän vauva tänään syntyä.


Klo 11 lääkäri tuli tekemään sisätutkimuksen ja puhkasemaan kalvot, vauvan päähän asennettiin myös pinni ja mut laitettiin käyrille. Makoilin käyrillä ja puolenpäivän aikaan Niko tuli saliin myös mun seuraks. Supistuksia ei kuulunut ollenkaan, joten mulle laitettiin oksitosiinitippa.
Oksitosiini saikin aikaan supistuksia jotka pikkuhiljaa muuttu kipeämmiks. Ajantaju tässä kohtaa mulla on kadonnu lähes kokonaan, joten tapahtumien kellonajoista en oo ihan varma enkä aikaväleistä. Ensihätään sain kuitenkin supistuskipuihin lämmitettävät geelipussit joita Niko kävi mulle lämmittämässä.
Jossain vaiheessa sain särkylääkettä supistuskipuihin, mutta se ei auttanu joten sain reiteen oxanest piikin joka tekikin mulle tosi huonon olon ja oksensin synnytyssalin lattialle silläaikaa kun Niko oli käymässä kanttiinissa syömässä :D
Seuraavaks muistan sen, että vauva alko liikkumaan tosi paljon ja potki jatkuvasti ja pyöritti päätään niin, että päässä ollut pinni irtos kaks kertaa, tää teki mulle tosi tukalan olon kun maha oli jo niin pinkeänä että kaikki potkut teki kipeää.
N. klo 17:00 kätilö kertoo, että lopetetaan oksitosiini hetkeks, koska supistukset käy niin kipeiks että en enää kestä niitä ja kokeillaan josko keho tuottas supistuksia itsekseen. Kohdunsuu auki 4cm, kaula hävinnyt. Tässä vaiheessa huokasin helpotuksesta pikkusen. Supistuksia oli tullu n. 5min välein tosi kipeitä. Nikoa oisin varmaan kolauttanu päähän jos ois ollu jotakin kättä pidempää, kun se vaan katto yhessä vaiheessa salkkareita puhelimella kun mä kieriskelin tuskissani sängyssä :D Tosi hyvä tukihenkilö hei! :D

Klo 18 aikoihin oksitosiini laitettiin pois päältä ja kätilö kertoi, että laitetaan se takaisin klo 20 aikoihin jos ei supistuksia ala kuulua. Sain nukuttua ja heräsin vaan supistuksiin; joita tuli kaks kahdessa tunnissa... Oksitosiini laitettiin kahdeksalta illalla takasin ja maksimiannokselle. Ensimmäinen supistus ja oksennus lenti ja tuntu että taju lähtee, vauvan sydänäänet pomppas 180 samantien ja kauhee möyrintä mahassa jatku taas. Kätilö tilas mulle epiduraalin. Kohdunsuu edelleen auki 4cm.

20:30 tuli anestesialääkäri kylään, tärisin pelosta sängyllä kylellään samalla kun Niko silittää mun päätä ihanku jotaki pikkulasta. Oon varmaan kertonu mun piikkikammosta? Asiaa ei auttanu yhtään se, että tiedän miltä se epiduraalineula näyttää ja miten iso se on. Siinä kohtaa kivuissani kyllä rukoilin vaan että lääkäri laittaa sen ja nopeasti, ihan sama kuinka paljon se sattuu tai kuinka iso se neula on. Toisella yrityksellä epiduraali saatiin laitettua ja hetken päästä kivutkin katos.

21:00 yökätilö ja hänen opiskelijansa tulee esittäytymään ja tekemään sisätutkimuksen. Edelleen 4cm auki. Kätilö tunnustelee vauvaa ja sanoo "ompas hyvänkokonen vauva noin pienelle äidille, katotaan joudutaanko sektioimaan" Koitin kysellä kätilöltä, että mitäs jos ei mahdukkaan alakautta ja mennään sektioon, ja liuta muitakin kysymyksiä sektioon liittyen, mut yhteenkään en saanut vastausta. Käskettiin olla huolehtimatta. Justjoo. Tästä iso miinus tälle kyseiselle kätilölle.

Kätilöt säätää käyräanturien kanssa jotakin ja ottavat multa tulehdusarvot, 79. antibiootti tippumaan. Torkun siinä ja muistan laittaneeni äitille viimesen viestin näihin aikoihin.

n. 22:30 niko lähtee käymään syömässä keljonkankaan abc:llä ja muistutan ettei oo kauaa. Tällä välin lääkäri tulee taas käymään ja höpisee itsekseen sektion mahdollisuudesta. Kätilöopiskelija huomauttaa vauvan sydänäänilaskuista jokaisella supistuksella. Vauva liikkuu edelleen tosi paljon ja levottomasti. Sydänäänet 180-190. Lääkäri päättää ottaa vauvan päästä ph-arvoja varten näytteen, just ennen näytteen ottoa Niko tulee takasin saliin ja huokasen helpotuksesta. Se ei ollu pois ehkä kun vartin.
Lääkäri ottaa ph-arvoja varten näytteen ja kätilö poistuu salista, hetken päästä takasin tullessaan sali pölähtää täyteen porukkaa ja lääkäri soittaa johonkin sanoen "kiireellinen sektio, vauva ulos 20 minuuttiin". Nikon käskettiin pakata meidän tavarat ja siirtyä naistenosastolle kätilön mukana odottamaan vauvaa.

Mulle laitettiin katetria, käskettiin juoda jotain litkua ja koitin kysellä kätilöltä miks sektioon mennään. Paniikki. Muistan vaan itkeneeni koko matkan leikkaussaliin paniikissa.

Leikkaussalissa mulle esittäytyy nukutuslääkäri joka käskee siirtymään sängystä leikkauspöydälle ja menemään samanlaiseen asentoon kun epiduraalia laittaessa. Laitetaan spinaalipuudutus. Tuntuu vaan lämpönen humahdus rinnasta alaspäin ja olo on kun halvaantuneella. Toinen paniikki. Mun suurin pelko on ollu etten tuntis mun jalkoja ja se kävi toteen. Se tunne kun tajuat että sun jalat ei liiku vaikka yrittäsit tehdä mitä. Ihan kamalaa.

Koko leikkauksen ajan myös mun oli tosi hankala hengittää ja oli huono olokin. Kyselin mun pään lähellä olleelta hoitajalta, että meneekö vielä kauan, varmaan kymmenen kertaa :D Lääkärit kaiveli mun mahaa niin kovasti että heiluin vaan siinä pöydällä ja tunsin kun ne nosti mun rinnan alapuolelle mahan päälle jotakin (suolia kuulemma?). Vilkuilin myös leikkaussalin kelloa jatkuvasti ja mietin että kohta meidän vauva syntyy.

23:32 vihdoin kuuluu kolme rääkäsyä ja lääkäri onnittelee pienestä pojasta. Vauvaa vilautetaan mulle nopeasti ennenkun vauva lähtee suoraan leikkaussalista vastasyntyneiden teho-osastolle johon Nikokin on ohjattu odottamaan. Mieleen mulle jäi se, että vauvalla oli tosi pitkä tumma tukka ja sen pää oli hassun muotonen, semmonen puikula. Mä jäin vielä ommeltavaks ja mut siirrettiin heräämöön. Heräämössä keskityin siihen, että saan mun varpaat liikkumaan ja polvet nostettua koukkuun, niin pääsen sieltä pois. Kolmen aikoihin yöllä pääsin heräämöstä vihdoin pois, kätilö vei mut teho-osastolle kattomaan vauvaa ja Nikoa.

Niko lähti melkeinpä heti kotiin nukkumaan, kun oli mut nähnyt. Mä sain vauvan hetkeks viereen ennenkun mut vietiin osastolle nukkumaan.

Sunnuntaina aamulla pääsin nousemaan sängystä ylös ja pyörätuolilla vauvan luo. Maanantaina kävelin jo ite kattomaan vauvaa. Teholta vauva pääs pois tiistaina, kotiin tultiin keskiviikkona.

Syy kiireelliseen sektioon oli vauvan sydänäänten romahtelu, infektio ja synnytyksen edistymättömyys. Vauvan tulehdusarvot oli syntyessä 49, johon sai viiden päivän antibiootin, jonka takia oltiin sairaalassa niin pitkään.

Elämäni hirvein kokemus, mutta tuo sitterissä tuhiseva pieni mies oli sen kaiken arvoinen. ♥



perjantai 26. helmikuuta 2016

❤️ KAKSIVIIKKOINEN ❤️

Kotona ollaan oltu vähän yli viikko nyt, joten ajattelin tulla kirjottelemaan vähän kuulumisia, ennenkun rupeen rustaamaan synnytyskertomusta teille luettavaksi :) 


Kotiin päästiin keskiviikkona 17.2. ja kotiin tulo venyikin myöhään iltaan, kun mies ei päässyt ajoissa lähtemään töistä 60km päästä sairaalasta ja kotonakin sen täytyi käydä vaihtamassa vaatteet ja hakemassa turvakaukalo ennenkuin pääsi tulemaan sairaalalle. 
Eka yö meillä kotona meni ihmetellessä tuota pientä ihmettä, kun vihdoin tajuntaan iskostui se, että tuo nyytti on ihan meidän ikioma aikaansaannos. Joudun myös perumaan puheeni perhepedistä, jo ekasta yöstä lähtien tuo pikkumies on nukkunu meidän välissä. Koin sen silloin kotiutuessa helpoimmaksi ratkasuksi yösyöttöjen kannalta, koska sektiohaava oli vielä kovin kipeä viidenkin vuorokauden jälkeen sektiosta. Ei tarvinu yöllä nousta nostelemaan vauvaa tissille kun kyljelläänkin imetys onnistui (ja onnistuu edelleen) hyvin. 


Päivät mulla on melko tylsiä, kun Niko on töissä pitkiä päiviä ja mä vauvan kans vaan kotona, kun en vielä kahteen viikkoon saa nostaa vauvaa edes turvakaukalossa. Mut toisaalta mä viihdyn ihan hyvin kotonakin, meillä on käyny vieraita viimesen viikon aikana enemmän ku puolessa vuodessa yhteensä :D 

Toissapäivänä meillä oli neuvolassa kasvukontrolli, syntymäpainokin on nyt ylitetty ja vauva kasvaa hienosti pelkällä rintamaidolla, täysimetyksellä mennään siis ainakin vielä toistaseks. 
Eilen käytiin koeajamassa meidän vaunut ja käytiin kylällä kävelemässä, kylläpäs tän mamman kunto on päässy rapistumaan raskauden aikana melkosesti, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. 

Tänään otin kuvia tulevia ristiäiskutsuja varten, kun poika on kaksiviikkoinen. Vielä kun osais päättää niistä kuvista sen parhaimman.. Ristiäiset me pidetään varmaan maalis-/huhtikuun vaihteessa, ens viikolla ajattelin olla yhteydessä seurakuntaan ja kysellä vähän miten pappi on vapaana sillon, niin saatas päivä sovittua ja pääsis järkkäilemään. 

Mä ite voin tällähetkellä tosi hyvin, särkylääkkeitä en enää tarvitse ja haavakin on parantunut niin ettei sitä tahdo erottaa, kun on niin siisti. Tästä se pikkuhiljaa etenee. :) Tähän loppuun vaan voin todeta, että kyllä, äitiys on parasta. ❤️
Synnytyskertomusta alan rustailemaan pikkuhiljaa, oon yrittänyt olla miettimättä koko synnytystä kotona ollessa, koska kokemus oli sen verran järkyttävä, mutta ehkä nyt on aika käydä tapahtumat uudestaan läpi. 

- Jenni & 'Petteri' -

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hän on täällä ❤️



Meidän pieni poika saapui maailmaan rv 40+3 12.2. klo 23:32 kiireellisellä sektiolla mitoin 3450g ja 48cm. 

Äiti on vielä kovin kipeä ja toipuminen varmasti vie aikansa, mutta jospa tämä tästä. Kyllä tuo pieni nyytti on sen kaiken arvoinen. ❤️
Synnytyskertomusta ajattelin tulla kirjotteleen myöhemmin, kun pää toimii kunnolla taas. Nyt keskityn ton haavan paranteluun ja vauvan ihasteluun ❤️

tiistai 9. helmikuuta 2016

♥ 40+0 ♥

Se maaginen laskettu aika! Ja edelleen ollaan yhdessä läjässä. Alavatsaa/selkää jomottelee tasasen tappavaan tahtiin edelleen, mutta kunnon supistuksia ei taho tulla kun sillon tällön yks tai kaks, joten ei näillä ehkä ihan vielä synnytetä. :( Olisin niin toivonu, että beibi ois tullu jo parisen viikkoa sitten, mutta näköjään hällä on liian mukava yksiö olla tuolla..


Eilen oli myös neuvola, joka toivottavasti nyt ois ollu se viimenen.. Varattiin kuitenkin vielä ens tiistaille rv41+0 neuvolakäynti siltä varalta jos en oo poksahtanut vielä siihen mennessä. Toivon, että torstain kontrollikäynnillä äitipolilla saatas jotakin tapahtumaan!

8.2.16 (2.2.16)
39+6 (39+0)
Painonmuutos/vko +1983g, huuuups... (-280g/vko)
Verenpaine 124/85 (119/81 & 115/78)
Hb 109 (110)
Sf-mitta 36cm (37cm)
Tarjonta RT (RT)
Sydämensyke +145 (+116)
Liikkeet + (+)

Vähä humpsahtanu tuo paino ylöspäin.. Laitetaan laskiaisen piikkiin, tais pari ylimäärästä laskiaispullaa tulla syötyä... :D 
Eilen tosiaan neuvolasta lähtiessä mun auto sippas TAAS! Se toimi ihan normaalisti kun neuvolaan menin, mut pois lähtiessä ei lähteny enää käyntiin, starttas vaan mut ei käynnistyny. Soitin ties kuinka monta kaveria läpi ennenkun sain kiinni semmosen joka sattu olemaan paikkakunnalla ja pääs auttamaan neitoa hädässä :D Pitkän starttailun jälkeen auto lähti kun lähtikin käyntiin, mutta käy kovin katkonaisesti ja sammuilee, sain sen kuitenkin ajettua kotipihaan. Niko sitä illalla vilkas ja jotaki sähköosia kuivas et jos on saanu kosteutta, illalla toimi ihan normaalisti, mut nyt kun olin apteekkiin lähössä hakemaan rautatabletteja niin eipäs auto enää toiminukkaan. Lähti käyntiin ja sammu heti kun paino kaasua. Tyhmää. 
Soittelin taas parit kaverit läpi ja pääsin käymään apteekissa ja hakemaan kahvimaitoa, nyt odottelen et kaveri tulee hammaslääkäristä ja yrittää ajaa mun auton tallille et vilkasis, että mikähän siellä mahdollisesti on vikana.. Se pitäs katsastaakin tän kuun lopussa. Melkee tekis mieli ajaa romuttamolle koko auto vaan suorilta :D Just nyt ois tarvinu ressiä tosta autosta varsinkaan kun ei pahemmin ois varoja mitään kalliita remontteja alkaa siihen tekemään.. :s

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

NEUVOLAKUULUMISIA & KÄYNTI SVOLLA

Jooh elikkäs. Eilen oli tosiaan 39+0 ja vaihteeks neuvolakäynti joka päättykin sitten pienoiseen paniikkiin mun osalta ja pikapika siirtymiseen synnärille..

2.2.16 (18.1.16)
39+0 (36+6)
Painonmuutos/vko -280g/vko (+100g/vko)
Verenpaine 119/81 & 115/78 (120/84 & 124/89)
Hb 110
Sf-mitta 37cm (34cm)
RT
Sykkeet +116 (+135) Tässä syy käyntiin svolla..
Liikkeet + (++)

Neuvolassa vauvan sykkeet oli siis tosi paljon alhasemmat kun muullon, 110-116 välillä koko ajan. Terveydenhoitaja lähettikin mut sitten kiireellisenä synnytysvastaanotolle käyrille ja ultraan, joka sai pienen paniikkireaktion mussa aikaan, kun meni vielä mainitsemaan että kannattaa varautua jäämään osastolle yöks jos haluavat seurata ja mahdollisesti käynnistää synnytyksen.
No käynnistykselle ei ollut tarvetta ja käyrilläkin vauvan sykkeet pyöri 130 paikkeilla ja ultrassakin kaikki oli niinkun pitääkin, ja painoarvioks saatiin n. 3200g. Kotiin pääsin jo muutaman tunnin päästä. 

Neuvolassa mainitsin myös tästä väsymyksestä ja terveydenhoitaja oli tämänkin lähetteeseen kirjottanut, koska pelkään etten jaksa synnyttää sitten, kun sen aika on. Takana on viikon ajan huonosti nukuttuja öitä, 1-3h unta per yö ja voimat on kovin loppu jo nyt. Lääkäri teki sitten hieman ronskimman sisätutkimuksen ja totes, että kohdunsuu on sormelle auki, mutta kaulaa hieman vielä jäljellä. Eilen illalla ainakin supisteli ihan lupaavasti ja tänäänkin koko päivän selässä tuntunut inhaa jomotusta, joten toivotaan, ettei tämä kovin menisi yliajalle. 

Kontrollikäynti äitipolille varattiin 11.2. rv 40+2, jos ei ole synnytys ennen sitä käynnistynyt, niin voidaan keskustella ja harkita kokeilla käynnistystä ballongilla. Lääkkeellinen käynnistys vasta sitten rv 41+5 yliaikakontrollin jälkeen. Plääh. Sain myös reseptin melatoniiniin, mutta aiemmat kokemukset melatoniinista on sen verran huonoja, että suosiolla jätän ne kokeilematta. :) 

39+1, tänään. :)

Tänään mulla vuorossa operaatio pikkuvauvan lelujen peseminen, saatiin Nikon serkulta muovikassillinen rapisevia ja kiliseviä leluja ja tuolla ne pyörii nyt pesukoneessa kilinän saattelemana. Nyt taas jomottelee alaselkää kipeämmin, joten pitäkää peukut ja varpaat ristissä että tää tästä lähtis kunnolla käyntiin eikä tarvis enää kauaa kärvistellä. Taidankin ruveta miettimään sitä sairaalakassin pakkaamista :D (mun tuurilla oikeesti synnytän vasta rv42 :D)

lauantai 30. tammikuuta 2016

KOTIKOLO: 3H+K+KH/WC+S+VH ♥

Seuraavaksi esittelyssä meidän nykyinen koti. Asutaan 80-luvulla rakennetussa luhtikerrostalossa, neliöitä meidän asunnossa on 65m2, tää on siis pieni kolmio. Keskustaan matkaa vajaa kilometri, uimarannalle sata metriä. Näin talvella järvenjäälle pääsee kävelemällä talon alapihalle, mikä on koiran kanssa aika loistojuttu, kun voi käydä koiraa juoksuttamassa jäällä.

Ainut miinus mitä tästä asunnosta keksin, on remontoimaton keittiö ja vanhat kodinkoneet, sekä olohuoneen yksi seinä jota ei oo tapetoitu/maalattu uusiks samalla kun muut seinät, mikä logiikka? :D Parkkipaikat täällä on myös tosi ahtaat ja mua vähän pelottaakin ajatus, että miten tuun saamaan turvakaukalon autoon, kun ovesta mahtuu just ja just ite autoon sisälle kolhimatta naapurin autoa.

Ollaan myös Nikon kanssa aika varmasti ainoat tän talon alle kolmekymppiset asukkaat, suurin osa asukkaista taitaa olla jo eläkkeellä tai ainakin lähellä eläkeikää. :D Voin siis sanoa, että viikonloppusin on muuten rauhallista, ei metelöi naapurit. :D

Mutta pidemmittä puheitta, niihin kuviin. Kuvat otin äsken enkä todellakaan oo siivonnu niitä varten, tältä meillä näyttää yleensä. Ei mitään supersiistiä, mut ei tää kaatopaikkakaan ole :)

ulko-ovelta  (huomasin tätä kuvaa muokatessa, et meidän tvtaso on vinossa :D)
vasemmalla ovi pieneen makuuhuoneeseen, oikealla kylppäriin, taaimmainen ovi vasemmalla keittiöön.

Pienempi makkari, siellä on vauvan tarvikkeet, ainoastaan pinnis on meidän makkarissa. 

Kylppäri ♥ Tää on ihan rakkaus ja oma sauna on luksusta sen jälkeen, kun on useamman vuoden asunu asunnossa jossa ei oo saunaa. Sauna lämpeääkin meillä n. 5x viikossa, joka kyllä näkyy sähkölaskussakin.. :D

Keittiö. Yäk. Jääkaappi ja hella on varmaan suoraan sieltä 80-luvulta, mutta ne kuitenkin toimii niin vuokranantaja ei niitä oo uusinu.. Meillä ei ees oo kunnon pakastinta, vaan tuolla jääkaapin yläosassa semmonen mikron kokonen lokero.. Keittiön hana meille sentään käytiin toissapäivänä uusimassa :'D

Keittiön ovelta, vaunujen vieressä vaatehuoneen ovi. 

Olohuoneesta ulko-ovelle, vasemmalle jää siis syvennys missä vaunut oli edellisessä kuvassa. 

Meidän makuuhuone. Parveke jää noiden ikkunoiden taakse. 

Olohuone. Tää on vähän tyhmän mallinen, kun ei tänne saa meidän huonekaluja oikein muuten laitettua, kun näin. Kaipaisin meille kovasti jonkinlaista vitriiniä, mutta ei oikein semmoselle tästä tilasta löydy paikkaa, keittiönpöytääkään kun ei viitsis laittaa tuonne pieneen keittiöön.. 

Mutta ompahan tää asunto sentään paremmassa kunnossa, kun meidän edellinen, ja vuokrakin on ihan kohtuullinen. Ainut vaan, että lähtö meille tulee tästä viimestään sitten kun vuokranantajat itse haluavat muuttaa tähän. Täytyy toivoa, että sitä ei kuitenkaan ihan heti tapahtuis, en millään jaksais lähteä ettimään toista yhtä hyväkuntosta asuntoa jonka vuokra ois samaa tasoa, saatika muuttaa. Tää on jo neljäs asunto missä Nikon kanssa asutaan yhdessä.. 

Tältä meillä näyttää, yhtään todellisuutta kaunistelematta :) 

perjantai 29. tammikuuta 2016

♥ VAUVAN KOTIUTUMISVAATTEET ♥

**POSTAUS SISÄLTÄÄ VIHJEEN VAUVAN MAHDOLLISESTA SUKUPUOLESTA, JOS ET HALUA TIETÄÄ, SKIPPAA TÄMÄ POSTAUS!** :)

Heissulivei! Täällä ollaan vieläkin yhdessä koossa, eikä vauva halua näyttää minkäänlaisia merkkejä siitä, että olisi tulossa tuolta yksiöstään pois lähiaikoina. Olo alkaa olla oikeasti jo todella _todella_ kärsimätön. Oonkin saanut vihdoin valkattua vauvalle kotiutumisvaatteet, jotka Niko tuo sitten sairaalaan, kun on tulossa meitä hakemaan kotiin. Sairaalakassia itelleni en oo sen kummemmin vielä jaksanu ajatella.


Valkkasin vauvalle kaks erikokoista asukokonaisuutta, koska enhän mä vielä tiiä minkäkokonen tyyppi tuolta on tulossa. :)

50cm setti (taaempi, ruskea):
Body 50cm, H&M
Velorhousut 50cm, H&M

56cm setti:
Body 56cm, H&M
Collegehousut 56cm, KappAhl newbie

Näiden lisäks on sukkahousut kokoa 50/56cm, pipo, sekä anopin tekemät villasukat ja tumput


Kaukaloon sisävaatteiden päälle puetaan tämä 56cm H&M nallehaalari, joka saatiin Nikon serkulta. Lisäks mukaan lähtee tutti ja yksi harso sekä H&M lasten viltti, joka on seuraavassa kuvassa.


Jos luontoäiti vielä päättää tuoda meille ne järkyttävät -30 asteen pakkaset, mukaan lähtee vauvalle vielä ylempien vaatteiden päälle topattu kaukalopussi sekä paksumpi pipo. Näin nollakeleillä uskoisin vauvan tarkenevan autossa nallehaalarin ja viltin voimin. Vai mitä luulette?
Matkaa sairaalasta meille kotiin on reilut 25min ajomatka, joten mitään muuta en usko kotimatkalle mukaan tarvitsevan. Paitsi turvakaukalo tietty. :)

Seuraavaksi pitäis varmaan miettiä mitä itselle tarvii sairaalaan mukaan, tällä hetkellä toilettipussissa valmiina odottaa matkakokoinen shampoo ja hoitoaine, kasvojen pesuaine, liivinsuojia ja paketti jättisiteitä. Imetysliivit ja tavallisia alushousuja ostin tänään, joten ne pakkautuu kassiin kunhan ne pesun jäljiltä ensin kuivuu. Sitten kun se lähtö tulee, niin sillon (jos muistan) mukaan lähtee vielä puhelimen laturi, neuvolakortti, lompakko ja hammasharja. Tarviiks sinne muuta? :D Sairaalan vaatteet parin päivän ajalle passaa mulle oikein hyvin, villasukat ehkä vois ottaa? Oon niin huono näissä pakkaamis asioissa ja miettimään että mitä mä tarvin mukaan!

Mitä teillä on ollu sairaalassa mukana mitä suosittelisitte muillekin ehdottomasti? :)

Jenni & Pieni 38+3

tiistai 19. tammikuuta 2016

TÄYSIAIKAINEN ♥


Tänään 37+0, vihdoinkin beibe on täysiaikainen. Eli nyt hän vois vaikka ulostautua tuolta yksiöstään, oisin valmis päättämään sen vuokrasopimuksen. :D Tuleva synnytys jo vähän jänskättää, tai enemmänkin ehkä se sairaalaan lähtö. Sitä kun niin kuumeisesti oottaa pientäkin merkkiä siitä, että tuo ipana olis tulossa tuolta ulos. Mutta toistaseks vielä joudun varmaan tyytymään siihen, että hän ei halua jättää yksiötään. :D

Eilen meillä oli myös (taas) neuvola, tällä kertaa Nikokin pääs mukaan, kun oli sen verran kova pakkanen ettei työmaalle kannattanut mennä. Lähtiessä tosin meinas olla hieman ongelmia auton kanssa, mun auto ei lähtenyt käyntiin (akku tyhjä) ja Nikon autossa oli nesteet jäässä. Kerettiin kuitenkin ajoissa paikalle :) Täytyy vaan toivoa, että jompikumpi auto toimii sillon, kun pitäs synnärille lähteä, oon myös viimesen viikon hokenu Nikolle, et auto täytyy aina olla tankattuna ettei tarvii matkalla sitten tankkaamaan pysähtyä enää :'D

18.1.16 (4.1.16)
36+6 (34+6)
Painonmuutos/vko +100g (-250g/vko)
Turvotus - (-)
Verenpaine 120/84 & 124/89 (126/81 & 123/82)
Pissa puhdas (prot +)
Hb 125
Sf-mitta 34cm (33cm)
Tarjonta RT (RT)
Sydänäänet +135 (+130)
Liikkeet ++ (++)

Sain kotiin mukaan verenpainemittarin, et täytyy kahesti päivässä seurailla noita paineita. Ovat alkanu vähä kipuumaan ylöspäin, niin ihan varoiks seuraillaan, ja tänään aamulla mitattuna paineet olikin 120/70, eli huomattavasti eilistä alemmat :) 

Hain myös tänään liberokerhon laukun tosta lähi K-marketista, ne kun nykyään täytyy hakea K-kaupoista eikä enää saa synnäriltä. Lahjakorttia kyseiseen laukkuun oottelin postissa ensin jonkun pari kuukautta ainakin. 


Tämmösiä piti kyseinen kassi sisällään, ihan kiva mun mielestä. Pääsee koklaan noita uusia vaippojakin ja sai vaunuihin kivan lelun. :) Ite kassi varmaan tulee meilläkin toimittamaan jonkinsortin hoitolaukun virkaa, oon himoinnu emmaljungan hoitolaukkua, mut toistaseks en oo vielä raaskinu melkeen satasta siihen laittaa joten.. 

Voi, tulispa vauva jo. Mä en malta enää odottaa yhtään. En varmaan oo ainut ensiodottaja joka näin ajattelee :') 

Jenni & Pieni 37+0