Kotiin päästiin keskiviikkona 17.2. ja kotiin tulo venyikin myöhään iltaan, kun mies ei päässyt ajoissa lähtemään töistä 60km päästä sairaalasta ja kotonakin sen täytyi käydä vaihtamassa vaatteet ja hakemassa turvakaukalo ennenkuin pääsi tulemaan sairaalalle.
Eka yö meillä kotona meni ihmetellessä tuota pientä ihmettä, kun vihdoin tajuntaan iskostui se, että tuo nyytti on ihan meidän ikioma aikaansaannos. Joudun myös perumaan puheeni perhepedistä, jo ekasta yöstä lähtien tuo pikkumies on nukkunu meidän välissä. Koin sen silloin kotiutuessa helpoimmaksi ratkasuksi yösyöttöjen kannalta, koska sektiohaava oli vielä kovin kipeä viidenkin vuorokauden jälkeen sektiosta. Ei tarvinu yöllä nousta nostelemaan vauvaa tissille kun kyljelläänkin imetys onnistui (ja onnistuu edelleen) hyvin.
Päivät mulla on melko tylsiä, kun Niko on töissä pitkiä päiviä ja mä vauvan kans vaan kotona, kun en vielä kahteen viikkoon saa nostaa vauvaa edes turvakaukalossa. Mut toisaalta mä viihdyn ihan hyvin kotonakin, meillä on käyny vieraita viimesen viikon aikana enemmän ku puolessa vuodessa yhteensä :D
Toissapäivänä meillä oli neuvolassa kasvukontrolli, syntymäpainokin on nyt ylitetty ja vauva kasvaa hienosti pelkällä rintamaidolla, täysimetyksellä mennään siis ainakin vielä toistaseks.
Eilen käytiin koeajamassa meidän vaunut ja käytiin kylällä kävelemässä, kylläpäs tän mamman kunto on päässy rapistumaan raskauden aikana melkosesti, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa.
Mä ite voin tällähetkellä tosi hyvin, särkylääkkeitä en enää tarvitse ja haavakin on parantunut niin ettei sitä tahdo erottaa, kun on niin siisti. Tästä se pikkuhiljaa etenee. :) Tähän loppuun vaan voin todeta, että kyllä, äitiys on parasta. ❤️
Synnytyskertomusta alan rustailemaan pikkuhiljaa, oon yrittänyt olla miettimättä koko synnytystä kotona ollessa, koska kokemus oli sen verran järkyttävä, mutta ehkä nyt on aika käydä tapahtumat uudestaan läpi.
- Jenni & 'Petteri' -
